O Sole mio

Tunnen aika vähän mitään luonnonmukaisia hoitokeinoja. Olen aika laiska ottamaan selvää ja seuraan kosmetiikkablogeja ja innostun helposti milloin mistäkin. Sillä yhtälöllä saadaan aikaiseksi paljon kokeiluja ja monta pulloa kaappeihin. Viime aikoina tajuntaani on virrannut tietoa ruususuolasta. En edes muista mistä ihan ensimmäinen kosketus tuli, mutta lueskelin asiasta vähän lisää. Sitten näin kaupassa ruususuola pussin ja siitä se ajatus sitten lähti.

Nyt olen parin viikon ajan nauttinut Sole-juomaa joka aamu, (vähintään) puoli tuntia ennen aamiaista, kuten suositellaan. En nyt tiedä johtuuko tuosta luonnon auringosta vai Sole-juomasta, mutta olen ollut virkeämpi ja jaksavampi viime aikoina. Tänäänkin lauantaina, kun olisi saanut vielä nukkua, heräsin ennen lapsia. Ei mennyt kauaa kun esikoinen kömpi ylös sängystään, mutta heräsin kuitenkin ennen. Juomalla pitäisi olla myös nestettä poistava vaikutus, siihen en osaa ottaa kantaa onko mitään sen suuntaista tapahtunut, en ole mitään mittauksia tehnyt ja aloitin tuon juoman litkimisen ennen kuin nuo kovimmat helteet alkoivat, joilla on ollut tapana turvottaa mun sormia ja jalkoja. Sormuksia pystyn pitämään omissa sormissaan (mikä on jo kyllä aika paljon näillä lämpöasteilla), eikä jalatkaan ole mitenkään normaalia paksummat (kun paksut ovat jo muutenkin).

Luin myös suolasaippuasta ja sen antiseptisistä vaikutuksista ja vaikutuksesta niin atooppiseen kuin akneiseenkin ihoon ja vielä jalkojen hoitokin onnistuu. Loistava tuote paperilla, onhan sitä testattava. Tuotteen hinta on pyöreesti 4 euroa (yli ja ali, Ruohonjuuressa 4,05 euroa), onhan sitä ihan pakko testata. Olen Life-kaupasta käynyt kyselemässä tuota saippuaa nyt parin viikon ajan. Jostain syystä Lifen toimittajalla on jotain vaikeuksia toimittaa tuotetta ja se on ollut kuulemma pitkään loppu. Eilen mulla loppui kärsivällisyys ja pakkasimme perheen autoon ja ajoimme Helsinkiin. Tässä vaiheessa on syytä selvittää se, etten ole viitsinyt tilata neljän euron tuotetta yksinään nettikaupasta, koska postikulut on tulleet aina päälle – 5,20 e. Käytiin samalla syömässä Memphisissä (no ei tervein mahdollinen vaihtoehto, vaikka ois sieltäkin saanut salaattia…) ja extempore visiitillä Luonnontieteellisessä museossa. Kuopus pelkäsi kaikkea, joten visiitistä tuli melko lyhyt.

Sain siis tänään viimein ostettua Suolasaippuaa. Ajattelin pestä sillä kasvoni ja jalkani. Toivon jalkojeni ihon pehmenevän vauvanpeppumaiseksi (tsih) ja kuivan ihon karisevan pois. Kasvoistani toivon heleät, kuulaan kauniit ja virheettömät (hei, kai sitä toivoa saa ihmeitäkin?). Olen viimeaikoina muutenkin panostanut kasvojen hoitoon – ostin Cliniquen kasvojenhoitotuotteet (alla kuvassa),

ostin uuden jo hyväksi todetun Lancomen Teint idole ultra 24 h:n ja samalla myyjä esitteli minulle Kanebon Sensai Cellular performance Lotion Lightin ja antoi siitä näytteen kotiin. Hän sanoi, että ihastuisin siihen ja niin teinkin. Tuote oli alennuksessa Sokos Emotionissa noin 70 euroa / pullo ja jätin sen sinne vielä. Puolitoista viikkoa myöhemmin muistin, että mulla on Stockalle lahjakortti ja tallustelin Stockalle kyselemään tuotetta. Homma ei heti mennyt putkeen vaan kävin kotona toteamassa tädin myyneen mulle Emulsion, vaikka nimenomaan halusin L o t i o n in. Seuraavana päivän kävin vaihtamassa sen oikeaan tuoteeseen. Positiivisia asioita oli se, että tuote (tai molemmat tuotteet) olivat kanta-asiakas tarjouksessa ja tuo toinen, jonka oikeasti halusin vielä 24 euroa edullisempi kuin se minulle myyty (oih, meni vaikeaksi..)  Oli miten oli, lopulta sain sen mitä halusin ja nyt käytän sitä päivittäin, erittäin tyytyväisenä.

No, nyt sitten lisään vielä suolasaippuan ihonhoitorutiiniini, joten ymmärrätte varmaankin ne suuret odotukset kiiltokuvakauneudesta. Haha.

Yötä päivää ja muuta

Miten tämä taas onkaan niin vaikeaa keskittyä ihan vain itseensä ja kirjoittaa siitä. Olen yrittänyt (ja onnistunutkin) taas syödä vähemmän ja terveellisemmin. Kiinnitän huomiota ruokailuun, ilman erityistä spennausta edelleenkään. Yritän pitää mielen virkeänä ja itsestä huolta muilla tavoilla.

Meillä on ollut muutamana päivänä tosi lämmin ja ollaan oltu ulkona. Lapset olivat helatorstain vastaisena yönä mummulassa yötä ja saimme hetken siis kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Emme olleet suunnitelleet yhtään mitään, niinpä olimme kotona ja katsoimme Suomi-USA matsin telkkarista. Ehkä sitä ensi kerralla voisi suunnitella jotain menoakin vallan…

 

Jalat ulkoilulla, ilman sukkia!

Kynnet!

Kävin keskiviikkona laittamassa kynnet pitkästä aikaa, samassa paikassa, jossa ripsenikin laitetaan. Tuli tosi kivat ja on hauskaa, että kädet taas näyttävät vähän siistimmiltä, edes hetken aikaa. Kynsien laitto sattui keskelle päivää ja kun  vähän ennen kolmea tulin liikkeestä ulos, en ollut syönyt mitään aamupuuron lisäksi. Kävin läheisestä Alepasta hakemassa banaanin ja iskin silmäni tuollaiseen Starbucksin kahviin. Olen miettinyt monesti kaupassa, että miltä nuo mahtavat maistua, kun kupillinen maksaa reilusti yli kaksi euroa. Enää ei tarvitse miettiä tai edes harkita ostavansa. En tykännyt, onpahan yksi kaloripommi poissa kiusaamasta. Haha.

Maistoin, jatkossa pärjään ilman.

Lauantaiksi oltiin ystävän kanssa varattu kahden äidin tirskunta ja kreisibailausristeily. Meillä oli hurjan hauskaa, syötiin ja juotiin (buffasta) hyvin ja jatkettiin nesteytystä vähän yli kahteen. Väliin mahtui hikipäässä tanssimista ja teinien menon katselemista. Olihan siellä kaikenlaista … hmm … hyypiötä? Ihmistä? Henkilöä? No, monenlaista oli liikkeellä, mutta hengissä selvittiin yöpalalle ja sitten nukkumaan. Järkevän kreisibailauksen (kulutimme taatusti ainakin puolet nautituista kaloreista!) jälkeen ei edes dagenefter vaivannut. Ystäväni nukkui puolille päivin, sitten minun oli pakko repiä hänet lämpimän peiton alta, jotta pääsimme syömään ennen kuin laiva saapuu takaisin Helsinkiin. Söimme kahvilasta patongit ja sillä jaksoi vallan hyvin päivälliseen asti, joka meillä nautittiin vähän ennen kuutta.

Meillä äitienpäivää ei siis vietetty perinteisin menoin, myös oma äitini on matkoilla, eikä siksi tarvinnyt tuntea syyllisyyttä siitä, että vahingossa varasimme reissumme äitienpäivälle. Mies pääsi lasten kanssa oman äitinsä luo. No juttuhan on nyt sitten niin, että kyllähän sitä tuli ostettua karkkeja sieltä laivalta. Nyt täytyy yrittää olla tarkkana niiden kanssa. Paino ei ole noussut edelleenkään (tai laskenut), mutta suunta pitää nyt saada oikeaksi.

Tänään mieltä piristivät asokselta tilatut mekot. Kaksi mekoista oli erinomaisia, yhden tilasin tarkoituksella kokoa pienemmän. Sekin mahtuu, mutta näyttäisi paremmalta, jos mahamakkaroita olisi vähemmän (tai ei ollenkaan, mutta ollaanpa nyt realistisia kuitenkin). Tai no, kaikki vaatteet tietenkin näyttäisivät paremmalta, jos painoa olisi vähemmän, mutta siihen asti näytän sellaiselta kuin näytän, omalla tyylilläni. Toinen mieltäpiristävä asia päivälle oli kutsu työhaastatteluun. Peukkuja tarvitaan keskiviikkoaamuna.

Ainainen kiire.

Olen pitänyt itseni kiireisenä tällä viikolla siskoni kanssa. Olemme raidanneet ensin minun vaatekaappini – laitoin muovikassillisen vaatteita pois, joista suurin osa oli housuja, muut vaatteet olen käynyt läpi hiljattain. Sitten ajoimme Ikeaan ja teimme pienimuotoisen kierroksen. Illalla sain yhden Ikeakassillisen lasten pieniä vaatteita annettua eteenpäin – HURRAA! Torstaina pidin välipäivän ja tänään olin siskoni luona ja haravoitiin hänen vaatekaappinsa läpi. Olisin ehkä suonut hänen kaappiinsa vielä tiheämmänkin kamman, mutta kyllä sinne saatiin aika paljon tilaakin. Uskomatonta miten hankalaa on luopua tavaroistaan.

Unohdin tänään punnita itseni, joten sen jätän huomiselle. Söin tänään aamiaiseksi jogurttia ja REAL-leipää ja leipä ei tuntunut turvottavan. Sisko oli tehnyt makaronilaatikkoa (tummalla pastalla ja normimaidolla) ja siitä vatsani ei oikein tykännyt. Illalla syötiin Broileria riisin kanssa. Molemmat ateriat söin kurkun ja tomaatin kanssa. Päivällisen jälkeen herkuteltiin jäätelöllä ja olen lisäksi maistellut muutaman irtokarkin. En ole kovin ylpeä itsestäni ja haluan edelleen jatkaa projektiani. En vain ymmärrä mihin täydellinen motivaationi on kadonnut. Huomenna muistan käydä vaakalla.

Punnitus ja mielihaluja.

Unohdin eilen mainita, että päätin siirtään punnitukseni maanantailta perjantaille. Syy on oikeastaan vain se, että viikonloppuna tulee syötyä huonommin ja ei ole kovin motivoivaa, että paino on pöhötyksen vuoksi korkeampi kuin perjantaina… Olen joitakin kertoja astunut vaakaan perjantaina, ihan vain nähdäkseni mitä se viikonloppu tekeekään. Tähän asti olen ajatellut, että sama se minä päivänä punnitsee, kunhan lopputulos kuitenkin on alaspäin. Tuli kuitenkin sellainen fiilis taas, että ehkä se kuitenkin on parempi punnita perjantaina ja no… Mikä ettei.

Eilen olin kiukkuinen kuin ampiainen. Tänään olisin voinut syödä kaiken makean maailmasta, mitään muuta ei oikein tehnyt mieli. Lounaaksi söin väkisin kaksi Real-leipää kinkulla ja palan leipäjuustoa. Sitten söin jäätelöä jälkiruuaksi. Päivälliseksi maistui pasta ja lihapullakastike ja jälkiruuaksi kahvin kanssa eiliseltä apposten käynnistä jäänyttä mustikkapiirakkaa. No, kyllähän se on juuri sitä miltä kuulostaa. Mun keskittyminen tähän projektiin on herpaantunut ja en tiedä enää mikä on syy ja mikä seuraus. Olen syönyt vehnää, olen väsynyt ja mieliala tuntuu raahautuvan jossain kilometrien päässä perässä. Syönkö siksi, että olen maassa vai olenko maassa siksi, että olen syönyt pieleen? Ja kuinka paljon tästä voin taas kaataa kuukautiskierron piikkiin? Totta puhuen, millään noista ei ole mitään väliä, koska lopputulos on ihan sama. Paino on noussut puolessatoista viikossa 600 grammaa. Voi kunpa ainakin osa tästä lähtisi pois ihan itsekseen.

Sitten toisenlainen mielihalu. Internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin tähän ja nyt mun on pakko saada se. Se on täältä.

 

Voisiko kukaan tuttu kutsua minut kevätjuhliin tai kesäjuhliin tai johonkin, niin voisin tilata tuon hyvällä omallatunnolla.  Syvä huokaus.

Viihteellä ja kylässä.

Eilen meillä oli huippukivaa, käytiin koko perheen voimin (ihme kyllä kaikki meistä oli terveinä) katsomassa Disneyn jääshowta. Päivälliseksi tuli syötyä yksi Hesen kerros, mutta en ottanut ateriaa vaan söin vain hampparin. Ilta meni pitkäksi ja olimme aika myöhään kotona. Katselimme vielä illalla puoli kymmenen aikaan kuvasaalista, joka oli aika valtava. Eilen päivä oli kiva myös siksi, että kävin työhaastattelussa. Mielestäni haastattelu meni varsin mallikkaasti ja jos hyvin käy, ensi viikolla olisi tiedossa toinen kierros. Nyt olisi kaikki onnentoivotukset ja peukut tarpeen…

Tänään oltiin koko perhe kotona. Aamupala venyi pitkäksi ja lounaaksi tarjoilin lapsille voileivät. Itse söin lounaaksi toiselta lapselta jääneen hampurilaisen jämät. En normaalisti säästele tuollaisia ruokia, mutta lasta varten säästin, kun hän ei syönyt sitä. Eipä tuo maistunut myöhemminkään ja niinpä se päätyi lounaakseni. Siitä tai jostain mitä aikaisemmin söin, sain vatsani sekaisin… Huomioitavaahan on, että söin taas pitkästä aikaa viljaa (hampurilaisen sämpylät), ehkä vatsani ei kestänyt sitä. Päivälliseksi olimme sopineet menevämme miehen isoäidille ja siellä meille tarjoiltiin siskonmakkarasoppaa. Sopan kanssa pöytään oli katettu Fazerin maalaisleipää ja en voinut vastustaa kiusausta. Söin kolme (!) palaa leipää ja tunnen sen nyt vatsassani. Iltapalaa ei tarvitse syödä. Olo ei kuitenkaan ihan niin turvonnut ja turpea ole, kuin voisi olla, mutta kyllä tämä vehnän ja turpoamisen yhteys on aika selkeästi todistettu. Harmi vaan, että tuo maalaisleipä on niin hyvää…

Kevennyskuva eilisiltä.

Pähkäilyä

Harkitsen Kg-lehden tilaamista ja päädyin lehden sivuilta katselemaan Omronin uutta caloriScania. Mahtaako jollakin olla tuosta aparaatista kokemusta.

Kuva täältä : http://www.omaomron.fi/

Löysin kuukeloimalla tällaisen testin: Testiryhmän kokemukset CaloriScan-aktiivisuusmittarista. Tuon perusteella voisin kyllä harkita tuollaisen sijoittamiseen. Mietin vain, että millä perusteella tuo laite tuota kalorien kulutusta laskee… Tai kuinka suuntaa-antavasta tiedosta on kysymys. Vähän huolettaa myös se, että kun paino tippuu, kuinka helposti tuon tiedon saa taustatietoihin vaihdettua, koska se nyt ainakin vaikuttaa siihen laskennalliseen oikeuteen.

Mulla on ollut aikaisemmin Polarin sykemittari, mutta se valitettavasti sanoi bye bye pari vuotta sitten ja meni rikki. Miehellä on Suunnon sykäri ja sitä joskus kokeilin ja tykkäsin kovasti, paitsi että se oli kovin suuri. Naistenmallit ei muistaakseni ollut niin kivoja… Tai sitten niistä puuttui mun mielestä jotain… En enää muista, koska niiden katselusta on jo pari vuotta aikaa. No mutta pointti on, että mielelläni käyttäisin sellaista laitetta, jossa ei tarvitsisi olla vyö tissien alla jatkuvasti ja siksi tuo CaloriScan kiinnostaisi.

Tänään on ollut tosi mielenkiintoinen päivä. Käytiin lasten ja mun äidin kanssa kaupassa ja pitkän kaavan mukaan vedetyn reissun jälkeen (vaatekauppa, iiiiso Prisma, pitkä leluosastovisiitti, alehyllyjen koluamista jne) mun kohdalla kassa tietenkin tilttasi. Kassa jouduttiin käynnistämään uudelleen ja kassantäti kävi sanomassa koko jonolle takanani, että tää ei nyt toimi, menkää muille kassoille (joilla oli noin kymmenen ihmistä jo valmiiksi jonossa). Mulle kassarouva ei vieläkään sanonut mitään. Jäin seisomaan vähän tyhmänä siihen kassalle, äitini pakkasi jo maksamani tavarat (kassasta saatin välilasku ulos ja sain maksettua sen). Seison siinä kiltisti kunnes sitä kassarouvaa auttamaan tullut kassaneiti sanoi, että tässä kestää kun järjestelmä käynnistyy uudelleen. Just. Olisin sen ajan siis jo voinut keräillä tavaroitani ja seistä toisessa jonossa. Tilanteeseen liittyi muutakin ärsyttävää ja saatoin vähän ärähtää. Olin antanut mielestäni ihan tarpeeksi monta tilaisuutta alkuperäiselle kassalle pahoitella tilannetta, eikä mitään ollut kuulunut. Keräsin kamppeeni ja lapsin kassajonoon, noin kymmenen ihmisen päähän. Jestas, että otti päähän. Toinen kassaneiti oli huomannut, että olin joutunut pitkälle jonoon ja tajusi, ettei homma alkuperäisellä kassarouvalla ollut mennyt ihan putkeen ja oli hyvitykseksi tuonut kahvipaketin äidilleni. Pointsit siitä hänelle. Jotta homma ei olisi jäänyt tähän, kävi vielä niinkin, että palautin kaksi hiilihappopulloa (itseasiassa äitini hoiti tätä asiaa sillä aikaa kun jonotin uudelleen) ja otin tilalle yhden. Yksi vaihtopullo maksaa 10,95 ja tyhjän palauttamisesta saa 2 euroa. Äitini otti yhden pullon ja antoi kaksi ja maksoi tästä 12,95. Että mikäkö meni pieleen?

Pitkän kauppareissun ansiosta en ehtinyt herkutella tänään paljoakaan. Illalla maisteltiin kyllä sipsejäkin ja syötiin muutama karkki. En ymmärrä mikä minuun taas meni irtokarkkihyllyllä, kun keräsin kassiin lähes 8 euron edestä karkkeja. Lapsille annan yleensä vain joitakin kappaleita (tänään ehkä alle 10 pikkukarkkia) ja itse jaksoin syödä ehkä hikisesti sen kymmenen. En ehkä sitäkään. Nyt mulla on varmaankin 700 grammaa karkkeja valmiina odottamaan ensi viikonloppua. Argh. Seeprat ja raidat.

Testailuja

Eilen kirjasin taas pitkästä aikaa syömiseni Kiloklubiin. Päätin, ettn minun täytyy seurata vähän paremmin syömisiäni tuon vatsan takia. Ajattelin myös kokeilla nyt vähähiilihydraattisempaa ruokavaliota ja kokeilla elämää ilman leipää. Eilinen päivä meni varsin kivutta, myös vatsan kiristykset ja turvotukset olivat poissa.

Ei välttämättä ollut tarkoitus vetää ihan niin vähäisellä kalorimäärällä, millä menin (alle 1000 kcal), mutta eipä mulla ollut oikeastaan nälkäkään. Join vettä. Join paljon vettä. Koska sen juominen on ollut mulle niin yksinkertaisen vaikeaa, päätin jo aamulla ottaa asiasta kunnon painiotteen. Kuten normaalistikin, otin aamupalajogurtin kanssa ison lasillisen vettä. Join sen kokonaan ennen kuin söin. Join vielä toisen lasillisen jogurtin jälkeen ja sitten jokaisen vessassa käynnin jälkeen täytin lasini. Lounaalla (tonnikalasalaatti) join tietenkin myös runsaasti vettä, samoin välipalaklementiinien kanssa vettä. No, you get the point. Join paljon vettä. Kyllä sitä tietenkin tuli uloskin ja siksi lopetinkin jatkuvan latkimisen noin kolmen aikaan, jotta yöllä ei tarvitsisi ravata vessassa. Mulla on kokemusta myös siitä, kun muistaa juoneensa liian vähän vasta illalla ja yrittää kiriä. Yölliseksi vessaraviksihan se sitten kääntyy.

Viimeyönä ei tarvinnut siis ravata vessassa, mikä on hyvä, koska olin ihan loppupoikkiväsynyt. Menin sänkyyn jo puoli yhdeksältä ja luin hetken (ihan totta yritän kunnostautua tällä saralla). Puoli kymmenen aikaan silmät luppasivat niin paljon, että laskin iPadin pois käsistäni ja nukahdin melkein samantien. Aamulla heräilin jo ennen miehen kellon soimista, mutta jäin vielä torkkumaan, untakin olisi vielä riittänyt, mutta lapset piti viedä päiväkotiin. Väsymykseni johtui edellisyön vajaista unista, illalla lähetin pari jännää työhakemusta ja jännäsin niitä niin, ettei malttanut uni tulla. Lähinnä siis mietin sitä, että tuliko tehtyä oikea siirto. Toisaalta olen jo monesti selittänyt itselleni, että joku työ, jonka osaan on parempi kuin tämä työttömänä oleminen. Käy mielen ja CVn päälle.

Tänään söin lounaaksi itse kyhättyä kana-parmesanjuusto salaattia. Eilisestä Grillibroilerista keräsin broilerin palaset, parmesanjuustosta höyläsin pari liuskaa salaatin mukaan. Eiliseltä oli jäänyt vähän myös höyrytettyjä puutarhurin vihanneksia (ovat mun lemppareitani) lisäsin nekin salaatin, kurkun ja tomaatin sekaan. Tuli oikein hyvää salaattia ja annoksen kalorimääräkin jäi salaatinkastikkeineen varsin kohtuulliseksi.

Mutta sitten. En ymmärrä mitä sitten taas tein. Olen ollut tosi tiukka herkkujen suhteen ja mitä tapahtui? Mieheni kävi tänään lääkärissä tuon flunssansa kanssa ja on kotona saikulla. Hän pyysi lounaan jälkeen keittämään kahvia ja meni itse kaivelemaan kaappeja. Sanoin, ettei kaapissa ole mitään, mutta ei mennyt kauaakaan kun hän kaivoi pakastimesta viimeviikonloppuisen jäätelön lopun. Aaargh. Sanoin ensin ei. Yritin. Mutta sitten jokin pään sisällä naksahti, kun jäätelöä jäi vain desin verran… Söin sen.

Jään nyt sitten odottelemaan mahtaako jäätelö (laktoositon) järkyttää vatsaani. Huomenna olisi herkkupäiväni. Viimeistään huomenna sitten saadaan vatsalle kunnon rasitustesti.

Päivien viemää…

Hirmu nopeasti sujahtelevat päivät ohi. Huomenna on jo viikonloppu ja viikonlopun jälkeen tulee vastaan punnitus ja todellisuus siitä kuinka paljon ylimääräistä sitä onkaan tullut mätettyä. Suklaata on tullut syötyä ihan reippanlaisesti, ruokapuolella mitään ihan älyttömiä ylilyöntejä ei päässyt tapahtumaan ja pitäydyin lemppareissa; söin paljon kalaa mätikastikkeen kanssa  ja kinkkua porkkana- ja maksalaatikon kanssa. No joo, tulihan noita syötyä aika reippaasti ja vielä tänäänkin söin lounaaksi kinkkua ja graavisiikaa, mutta ei vieläkään töki. Harmi, että loppuivat jo. Kuvassa on eilinen lounas: Siikaa, lohta, kinkkua, mätikastiketta ja kinkun päällä itsetehtyä sinappia. Nam.

Odotan maanantain punnituksessa takapakkia, koska en ole pystynyt vielä palata arkeen. Motivaatio tähän tekemiseen on ollut taas vähän hukassa ja nyt minuun vielä (taas) iski flunssa. Tällä kertaa kovemmin kuin viimeksi. Päätä särkee, kurkku on kaktusmainen, nenä on tukossa ja yskittää aika ajoin. Nyt vielä väsyttääkin melko paljon, kun nappasin olkapääkolotukseen relaksantin. Piuuuh, kun nukuttaa. Ei meinaa kirjoittamisesta tulla mitään.

Ensi kertaan siis! Toivottavasti teillä muilla on paluu ruotuun ollut helpompaa. Miten te sen teitte?

Unohdin.

Maanantai alkoi esikoisen yskään. Kuuntelin hetken ja päätin, että jäädään lasten kanssa kotiin. Päivä oli pitkä, sillä miehelläni oli menoja iltamyöhään asti. Punnitus jäi tekemättä, kun piti viihdyttää ”sairaita” lapsia.

Söin eilen sunnuntaisia ylijäämiä – herkkubroileria ja riisiä. Jostain kumman syystä en pystynyt taistelemaan makeanhimoani vastaan ollenkaan ja pistelin suuhuni kolme (!!) riviä suklaata. Yhtään en ymmärtänyt tuota mielihalua, mutta ei minulla myöskään ollut nyt minkäänlaista tarvetta olla niitä ottamatta. Iltapäivällä huomasin, että olen kuumeessa.

Päivä sujui melko väsyneissä tunnelmissa, välillä katseltiin leffaa ja välillä toimin erotuomareina lapsille, jotka kinastelivat. Päivä tuli vietettyä visusti villaan kääriytyneenä, mutta muuten aika normaaliin tahtiin. Nuorempi jaksoi kysellä jatkuvasti, että koska mennään ulos leikkimään lumella. Joka kerta kärsivällisesti (?) selitin, ettei voida mennä ulos, kun ollaan sairaana.

Tänään lapset lähtivä päiväkotiin. Minä saan levätä ja sairastaa itsekseni koko päivän. Nenä on melko tukossa, mutta kuume näyttäisi olevan läskenut lämpölukemiin. Kävin aamulla vaa’allakin ja tulos oli

Pudotus viikossa: 0,5 kg
Pudotus yhteensä: 5,7 kg

Ei mikään ihmeellinen pudotus, mutta edelleen kuitenkin alaspäin. En tiedä liekö tämä flunssa vaiko lähestyvä joulu, saa mielen vähän kaipailemaan jouluherkkuja. Glögiä olen juonut ja sehän toki on sokerillista juomaa, mutta mieleni tekisi herkutella myös pipareilla ja sinihomejuustolla. Suklaata tietenkin myös.

kuva: Atria.fi

Joulun ajan ajattelin olla liikaa ajattelematta laihtumista. Luotan siihen, että projekti on hyvällä mallilla ja suunta on pääsääntöisesti ollut alaspäin, ei vatsani enää vedä herkkuja samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Jouluaterialla keskityn enemmän kalan (ja kinkun ja maksalaatikon ja porkkanalaatikon ja ja ja..) syömiseen ja yritän jättää herkut vähemmälle. Voihan joulu. Vesi herahti kielelle, on aika laittaa aamiaista.

Viikonlopun jälkeen

Kirjoitettu 25.11.2012 yön pimeinä tunteina.

On taas sellainen olo, etten uskalla mennä lainkaan vaa’alle huomenna. Ruokavalioni ei ole ollut mitenkään ihan käsittämättömän pielessä, mutta ei se kyllä ole ollut reilassakaan. Lauantaina käytiin koko perheen voimalla leffassa ja tulihan niitä popcorneja syötyä (= suolaa). Koska oltiin lauantaina liikkellä eikä meillä ollut tietenkään mitään pöytävarausta tehtynä – mentiin syömään hampurilaista. Ei ollut edes hyvää. Karkkeja en oikeastaan syönyt, vaikka lauantain olen pyhittänyt luvallisena herkuttelupäivänä. Kotimatkalla haettiin kaupasta vielä jätskiä jälkiruuaksi.

Mieli laahaa maissa ja tänään menetin hermoni totaalisesti lapsille. En voi kyllä väittää, että se johtuisi syömisistäni, räjähdykseen oli tällä kertaa ihan muita triggereitä. Käytiin anoppilassa syömässä päivällistä ja kotimatka oli mulle liikaa.

kuva: We ♡ it

Keskustelin tänään seniorikansalaisen kanssa työttömyydestä ja rahasta. Minä en vielä ole saanut yhtään korvausta ajastani työttömyydestä, mutta kysyttäessä heitin pyöreän arvion 700-800 euroa. Tähän sain vastaukseksi, että moni eläkeläinen saa samaa summaa kuukaudessa – aattelepa. Hetken sitä ajattelin ja tulin siihen tulokseen, että joo, summahan on liian pieni, mutta harvalla eläkeläisellä on enää asuntovelkaa maksettavana saati sitten kahta alle 5-vuotiasta lasta elätettävänä. Epäreilua se on silti.

**************************************************

Kirjoitettu aamuhämärässä 26.11.2012

Aamu ei olisi taas voinut kankeammin alkaa. Miehen herätyskello soi, minä tökin miehen hereille, joka heräsi sen verran, että painoi torkkua. Nuorimmainen kömpi sänkyyn leluarsenaalin kanssa ja minua väsytti. Pistin kirkasvalokuulokkeet korviini (Valkee) ja ummistin silmäni. Kun havahduin, kello oli sata ja valot olivat sammuneet. Pomppasin kiireellä pystyyn ja lapsia pukemaan. Ihmeen kaupalla ehdimme ajoissa päiväkotiin aamiaiselle ja minä tulin kotiin pelättyyn punnitukseen.

Kävin puntarilla. Tulos:

Pudotus viikossa: 0,9 kg
Pudotus yhteensä: 5,2 kg

kuva: We ♡ it

Ei hullummin, ottaen huomioon, että tuntuu kuin olisin edelleen hurjan turvoksissa. Eilen kävi hassu juttu suihkussa. Mulla on tapana välillä siirtää kihlasormukseni (joka on ajalta n. 30 kg sitten) pikkurilliini aamuisin, kun tuntuu että sormet on kovin turvoksissa. Kävimme lasten kanssa suihkussa ja kun pesin esikoisen hiuksia tunsin kuinka sormus tipahti sormestani ja kilahti kaakelille. O-ou. Kaivelimme esikoisen kanssa kaikki viemäriä myöten ja pitkän ajan kuluttua viimein löysimme sen lattialta. Jotain kutistumista siis on kai tapahtunut. Tuota taas ei tänä aamuna huomaa lainkaan, koska kihlasormuksen poistaminen nimettömästä oli aika tuskallista. Toisaalta pikkusormeen se tuntuu löysemmältä. Olen kai siis laihtunut pikkusormestani.

Eilen yömyöhällä (siksi jäi tämän kirjoittaminen kesken) lähetin työhakemuksen yhteen mielenkiintoiseen tehtävään. Tänään sain yhdestä mielenkiintoisesta tehtävästa pakit. Voi näitä päiviä. Odotan sitä päivää, kuin kuuta nousevaa, että näistä asioista ei tarvitsisi murehtia. It’s a drag.

Söin aamupalaksi Realia maksiksella ja kinkulla sekä jogurtin. Muistin juoda lasillisen vettä. Lounaaksi teen varmaankin broilerisalaattia, saatanpa tehdä sitä niin paljon, että riittää päivälliseksikin. Nam.

kuva: We ♡ it