Terapiaa.

Leivon leivon leipäsiä, makoisia maitoisia.
Leivon leivon leipäsiä, makoisia maitosia!
Silitän,silitän.
Nakkaan, nakkaan uunihin ja suuhun!

Arkipäivä.

Lapset ovat vielä muutaman päivän lomalla, mutta M meni taas töihin tänään. Aamupalaksi nassutin ruispaahtista savuporotuorejuustolla ja kinkulla, kahvin kanssa. Sain aamiaisen syötyä noin kolme varttia sitten, joten tänäänkin saattaa käydä niin, että lounas jää väliin… Siitä on tullut valitettava tapa jälleen ja yleensä olenkin sitten kiukkuinen kuin ampiainen päivällisen aikaan. Stupidstupidstupid.

Tänään ajattelin vähän saada kotia kuntoon. Joulukuusi alkaa olla melkoisen variseva ja ärsyttävä. Harmittaa kyllä, että joulun aika meni taas niin nopeasti ohi. Tällä kertaa aika tuntui jollakin tavalla myös aika raskaalta. Jouluaattona olimme anoppilassa ja minun kotonani ja jotenkin sellainen rauha ja lämpö, jotka ovat mielestäni joulun tarkoitus, jäi saavuttamatta. Asiaan liittyy monta juttua, joita en nyt tässä lähde purkamaan. Olen tosi kiitollinen siitä, että tänä vuonna ei tarvinnut laittaa kotona mitään ruokia, vaan päästiin valmiisiin pöytiin.

Pestyt pyykit odottavat viikkaajaansa, matkalaukku purkajaansa ja tavarat paikoilleen laittajaansa. Aloitin jo eilen kuskaamalla keittiöstä kaikki roskat ulos (metallit ja lasit myös) ja pesemällä keittiön tasot. Aika vähän huvittaisi, mutta kyllä siistissä kodissa on paljon mukavampaa ja rauhallisempaa.

Hela hoito.

Taas tuli aika laittautua. Ripset olivat (varsinkin toisesta silmästä) tipahdelleet ja menneet pirulaiset ristiinkin. Kynnet olivat pelkät kynnet.

Sovin siis ajan luottohoitajalle Tukkukauneutta Studion Terhille (Fleminginkatu 14, Helsinki). Ensin kuntoon tulivat ripset, mutta sattuneesta syystä en voinut kuvailla kesken toimituksen, ensimmäiset kuvat tulivat kynsien laittamisesta.

Pohjalakka UV-lampun alla.

Suih suih ainetta, Top Coat ja kynsiöljyä.

Base Coat toiseen käteen.

Pohjat valmiina.

Valitsin vaalean sävyn koko kynnelle, niin kynnen kärkiin tehtiin ranskikset.

Johan se piristi!

Sit laitettiin vähä glitterii.

Valmista tuli. Kädessä käytetty lakkapullo Opi sävy Which is witch.

Plainit kulmat.

Uuh, ihania lakkoja..!

Sitten muistin kuvat tuoreista ripsistäkin.

Kulmiin väriä!

Aika hurrrrrja, eikö?

Lopputulos, erinomainen.

Ihania lakkoja oli myymälän puolella vielä lisääkin vaikka kuinka paljon…

Nää on ihan mielettömän kivoja!

Opi Gel

Noin kuukausi sitten hemmottelin itseäni geelilakkauksella. Lakkaus tehtiin oman kynnen päälle ja lopputulos oli todella mieluisa. Minulla on ollut rakenne kynnet tipeillä ja ilman tippejä (tippi on se lisäke, joka liimataan oman kynnen päälle, jotta kynteen saadaan pituutta) niin geelillä kuin akryylilläkin tehtynä ja kaikista kokeilemistani tämä tuntui miellyttävimmältä kynnen päällä. Otin kuvia. Ihan just tuoreena en muistanut kuvia ottaa.

10.10.2013

14.10.2013

No, höh. Tökkäsin nimettömän johonkin ja geeli lähti irti. Oma kynsi geelin alla kuitenkin oli edelleen hyvässä kunnossa.

15.10.2013

Nappasin juuri hetki sitten vielä kuvan kynsistäni nyt. Väri on vaihtunut ja alkaa kasvaa ulos (nämä on laitettu reilu viikko sitten, mulla kynnet kasvaa melko nopeaan), mutta huomaa kynnen kärjet! Ei rispaantumista tai rakoilua! Mä tykkään!

Gotta get up and try!

Taitava.

 

 

Suhteellista

Kuten olen saattanut sivulauseessa (ja ihan suorissakin) mainita, elämä ei ole tässä viime aikoina tarjoillut ihan parastaan. Potentiaalinen työpaikka toisensa jälkeen on luisunut ohi ja joskus ihan ilman haastattelujakin.

Elämä sai taas vähän perspektiiviä, kun tapasin ystävääni pitkästä aikaa. Hänen miehensä isä on ollut pitkään sairaana ja hänen äitinsä oli hiljattain saanut aivoinfarktin kesken leikkausta ja on hoidossa edelleen sairaalassa. Ystäväni isällä on todettu syöpä jo jonkin aikaa sitten ja pariskunnan yhteinen ystävä oli vasta kuollut aivokasvaimen kolmanteen tulemiseen. Jälkeen oli jäänyt kolmevuotias lapsi, mies, koira ja vähän aikaa sitten rakennettu talo.

Vetää niin sanattomaksi. Olen hurjan pahoillani, mutta en osaa sanoa mitään järkevää. Voiko tuollaisessa tilanteessa sanoa mitään? Sanat eivät riitä kertomaan sitä kuinka pahoillani olen.

Samalla sain taas muistutuksen siitä, että on tärkeä elää, ei murehtia. Ei sillä että minun elämässäni aika kuluisi omien asioideni murehtimiseen, mutta välillä otan toisten ihmisten asenteita ja huolia vähän liikaa murehdittavakseni. Jälleen kerran sain muistutuksen siitä, että pitää keskittyä olennaiseen ja olla kiitollinen siitä mitä on.

Jatkoaikaa

Torstaina Helmi kävi ultrassa, kuten oli sovittu. Koska sekä maksa- että munuaisarvot heittiväthäränpyllyä, ultrattiin sisäelimet siis kasvainten ja muiden muutosten vuoksi. Maksa oli hieman pyöreä ja normaalia kaikuisampi, joka hyvin todennäköisesti johtuu jatkuvasta lääkityksestä, jota koira on syönyt pitkään. Mitään kasvaimia ei ollut. Helmiltä otettiin verenkuva uudelleen ja munuaisarvo oli noussut lähes normaalille tasolle, toisin sanoen munuaisten heikot arvot johtuivat todennäköisesti tulehduksesta ja kun se on nyt saatu antibiootein kuriin, arvo palautuu ennalleen. Maksan arvot eivät olleet muuttuneet.

Se mitä pelkäsin eniten ei vielä tapahtunut. Saimme yhteistä jatkoaikaa ja voin vielä tuittuilla tuolle kaverille metsässä monen monta kertaa, kun hän vetää itsensä ja minut puunympärille solmuun epähuomiossa. Mukavaa!

Dingdong.

Tälle päivälle suunnittelin lisää pyykin pesua ja viikkamista, vähän kouluhommia ja siivoilua. Aika vähän sain aikaiseksi, jotenkin tuo neulominen on taas vienyt niin mukanaan, että ajantaju häviää. Vähän jotain siisteyttä olen saanut aikaiseksi, mutta aika pienellä panostuksella. Aamulla viikatut vaatteet ovat vieläkin sängyn päällä. 

Yoursin paketti saapui tänään ja vetäisin heti uuden tunikan päälleni. Otin kuvan, huonon – tietenkin. 

 

Jostain kuljetuspalvelusta yritettiin soittaa alkuillasta, mutta soi vain kolme kertaa enkä ehtinyt vastata. Fonectoin numeron ja se näytti olevan jokin kuljetuspalvelu. Luulen, että Asoksen pakettikin olisi tulossa, ehkä jumittui oven taakse koodin vuoksi tai sitten oli jotain muuta hätänä. Ihme kun ei voinut antaa soia pidempään. Yritin soittaa takaisinkin, mutta ei yhdistänyt ja sitten alkoi lasten iltatohinat, en enääm muistanut. 

Tänään en ole itkenyt ollenkaan koiran takia. Koira on ihan oma vanha itsensä. Tarjoilen sille enemmän vettä ja muistan lääkitä. 

Huomenna alkaa hullut päivät. Rahaahan mulla ei ole, mutta säästön vuoksi pitäisi pari juttua käydä hakemassa. Mun Cliniquen kasvosaippua on loppumassa ja se on keltaisessa kuvastossa tarjolla. Lapset toivoivat sellaiset onepiecet kuvastosta ja ne olivat melko edulliset, en vain tiedä mahdanko ehtiä saamaan niitä… Onneksi eivät ole mikään suprevälttämättömyys.

Himmailua ja hommailua.

Tänään otin videota, kun aamulla kävelimme kotiin metsän kautta, lapsien vientireissulla. Pidättelin itkua. Päästin itkun valloilleen kun pääsin kotiin ja keräilin itseäni reilun puoli tuntia ennen kuin sain soitettua eläinlääkärille uutta aikaa tilatakseni. Aika saatiin torstaille. Helmi on aina pitänyt huolta minusta ja tulee aina lohduttamaan, kun näkee minun itkevän. Tänäänkin hän tuli tönimään kättäni kuonollaan ja vaati rapsutuksia. Minähän rapsutin. Itkin, rapsutin ja silitin. 

Sain kerättyä itseni ja soitin ajan ja ryhdyin päivän hommiin. Sain edistettyä koulutehtävän seuraavaa osaa (jonka palautus on marraskuussa!) ja neuloin omat villasukkani valmiiksi samalla kun katselin pari jaksoa Fringeä. Pesen parhaillaan kolmatta koneellista pyykkiä ja kävimme hakemassa lapset päiväkodista taas Helmin kanssa. Päivän tavoitteista kolme viidestä on hoidettu, illalla sivistän itseäni lukemalla ja siivouksen taidan suosiolla jättää huomiselle (tai ylihuomiselle). 

Elämä jatkuu. Helmi on sama koira kuin ennenkin ja varsin hyvävointinen. Torstai-iltana saamme lisää tietoa.

Huoli kaverista

Meillä asuu labradorinnoutaja Helmi. Hän (kyllä koira = hän) on lähes yhdeksänvuotias ja eilen hän kävi lääkärissä. Helmi on ollut allerginen, emme tiedä mille. Oireina on ollut korvatulehdukset, silmätulehdukset ja ihotulehdukset. Hän on syönyt erikoisruokaa ja lääkkeitä lähes kahdeksan vuotta, viimeisen parin vuoden ajan on ollut jatkuva kortisonilääkitys. Kortisonit loppuivat 4 päivää sitten, jolloin soitin lääkärille ajanvarausta varten. Aikoja ei ollut, joten menimme lauantaipäivystyksellä hakemaan hoitoa.

Tilanne on huono. Helmin lihakset ovat surkastuneet erityisesti pään ja takaraajojen alueelta voimakkaasti, tämä on kortisonilääkityksen edistämää ja ikääntymisen mukana tuomaa. Helmillä oli korvatulehdus, paha ihotulehdus ja bonuksena virtsatientulehdus (joka todennäköisesti on aiheuttanut muutamat sisäänpissausepisodit). Helmin munuaisarvot ovat alhaiset ja maksa-arvot korkeat. Toinen maksa-arvo on off charts. Helmi sai antibiootteja ja kortisoneja sekä korvatippoja. Lisäksi meidän täytyy vielä käydä ultrauttamassa Helmin maksa.

Valmistautuminen perheen pienenemiseen on aloitettu henkisellä tasolla ja pala nousee kurkkuun ja kyyneleet silmiin aina kun ajattelen asiaa. Helmi on kuitenkin ikänsä puolesta jo elämänsä ehtoo puolella ja on viimeisen vuoden aikana vanhentunut silmissä. Hän on ollut rakastettu, vaikka onkin lasten syntymän jälkeen saanut vähemmän huomiota kuin ensimmäisinä elinvuosinaan, kun oli meidän ”vauvamme”.