Tänään otin videota, kun aamulla kävelimme kotiin metsän kautta, lapsien vientireissulla. Pidättelin itkua. Päästin itkun valloilleen kun pääsin kotiin ja keräilin itseäni reilun puoli tuntia ennen kuin sain soitettua eläinlääkärille uutta aikaa tilatakseni. Aika saatiin torstaille. Helmi on aina pitänyt huolta minusta ja tulee aina lohduttamaan, kun näkee minun itkevän. Tänäänkin hän tuli tönimään kättäni kuonollaan ja vaati rapsutuksia. Minähän rapsutin. Itkin, rapsutin ja silitin.
Sain kerättyä itseni ja soitin ajan ja ryhdyin päivän hommiin. Sain edistettyä koulutehtävän seuraavaa osaa (jonka palautus on marraskuussa!) ja neuloin omat villasukkani valmiiksi samalla kun katselin pari jaksoa Fringeä. Pesen parhaillaan kolmatta koneellista pyykkiä ja kävimme hakemassa lapset päiväkodista taas Helmin kanssa. Päivän tavoitteista kolme viidestä on hoidettu, illalla sivistän itseäni lukemalla ja siivouksen taidan suosiolla jättää huomiselle (tai ylihuomiselle).
Elämä jatkuu. Helmi on sama koira kuin ennenkin ja varsin hyvävointinen. Torstai-iltana saamme lisää tietoa.
Projekti: Minä. 