Miten tämä taas onkaan niin vaikeaa keskittyä ihan vain itseensä ja kirjoittaa siitä. Olen yrittänyt (ja onnistunutkin) taas syödä vähemmän ja terveellisemmin. Kiinnitän huomiota ruokailuun, ilman erityistä spennausta edelleenkään. Yritän pitää mielen virkeänä ja itsestä huolta muilla tavoilla.
Meillä on ollut muutamana päivänä tosi lämmin ja ollaan oltu ulkona. Lapset olivat helatorstain vastaisena yönä mummulassa yötä ja saimme hetken siis kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Emme olleet suunnitelleet yhtään mitään, niinpä olimme kotona ja katsoimme Suomi-USA matsin telkkarista. Ehkä sitä ensi kerralla voisi suunnitella jotain menoakin vallan…
Jalat ulkoilulla, ilman sukkia!
Kynnet!
Kävin keskiviikkona laittamassa kynnet pitkästä aikaa, samassa paikassa, jossa ripsenikin laitetaan. Tuli tosi kivat ja on hauskaa, että kädet taas näyttävät vähän siistimmiltä, edes hetken aikaa. Kynsien laitto sattui keskelle päivää ja kun vähän ennen kolmea tulin liikkeestä ulos, en ollut syönyt mitään aamupuuron lisäksi. Kävin läheisestä Alepasta hakemassa banaanin ja iskin silmäni tuollaiseen Starbucksin kahviin. Olen miettinyt monesti kaupassa, että miltä nuo mahtavat maistua, kun kupillinen maksaa reilusti yli kaksi euroa. Enää ei tarvitse miettiä tai edes harkita ostavansa. En tykännyt, onpahan yksi kaloripommi poissa kiusaamasta. Haha.
Maistoin, jatkossa pärjään ilman.
Lauantaiksi oltiin ystävän kanssa varattu kahden äidin tirskunta ja kreisibailausristeily. Meillä oli hurjan hauskaa, syötiin ja juotiin (buffasta) hyvin ja jatkettiin nesteytystä vähän yli kahteen. Väliin mahtui hikipäässä tanssimista ja teinien menon katselemista. Olihan siellä kaikenlaista … hmm … hyypiötä? Ihmistä? Henkilöä? No, monenlaista oli liikkeellä, mutta hengissä selvittiin yöpalalle ja sitten nukkumaan. Järkevän kreisibailauksen (kulutimme taatusti ainakin puolet nautituista kaloreista!) jälkeen ei edes dagenefter vaivannut. Ystäväni nukkui puolille päivin, sitten minun oli pakko repiä hänet lämpimän peiton alta, jotta pääsimme syömään ennen kuin laiva saapuu takaisin Helsinkiin. Söimme kahvilasta patongit ja sillä jaksoi vallan hyvin päivälliseen asti, joka meillä nautittiin vähän ennen kuutta.
Meillä äitienpäivää ei siis vietetty perinteisin menoin, myös oma äitini on matkoilla, eikä siksi tarvinnyt tuntea syyllisyyttä siitä, että vahingossa varasimme reissumme äitienpäivälle. Mies pääsi lasten kanssa oman äitinsä luo. No juttuhan on nyt sitten niin, että kyllähän sitä tuli ostettua karkkeja sieltä laivalta. Nyt täytyy yrittää olla tarkkana niiden kanssa. Paino ei ole noussut edelleenkään (tai laskenut), mutta suunta pitää nyt saada oikeaksi.
Tänään mieltä piristivät asokselta tilatut mekot. Kaksi mekoista oli erinomaisia, yhden tilasin tarkoituksella kokoa pienemmän. Sekin mahtuu, mutta näyttäisi paremmalta, jos mahamakkaroita olisi vähemmän (tai ei ollenkaan, mutta ollaanpa nyt realistisia kuitenkin). Tai no, kaikki vaatteet tietenkin näyttäisivät paremmalta, jos painoa olisi vähemmän, mutta siihen asti näytän sellaiselta kuin näytän, omalla tyylilläni. Toinen mieltäpiristävä asia päivälle oli kutsu työhaastatteluun. Peukkuja tarvitaan keskiviikkoaamuna.
Projekti: Minä. 