Punnituspäivä

Hui mikä viikko takana. Tänään ei ole yhtään mitään suunniteltuna – pakkausta lukuunottamatta.

Aloitetaanpa siitä ytimestä, vaaka näytti edelliseen viikkoon verrattuna plus 300 grammaa. Tämä on oudolla tavalla hyvä asia, koska olin jo lähes varma, että edellisen viikon tulos olisi ollut mittavirhe ehkä uskaltanut käydä kokeilemassa onneani. Se edellinen pudotus oli siis todellinen, Jipii. Sitäpaitsi, tuo + 300 grammaa on taatusti räkää. Siltä se ainakin tuntuu. Muhun on iskenyt joku maailmanluokan flunssa ja nenä ei ole koskaan ollut näin tukossa. Eilen ei kirjaimellisesti liikkunut pihaustakaan sierainten kautta. Mukavaa laivareissua mulle huomenna!

Tämän viikon työhaastattelut olivat molemmat sarjassaan outoja. Olen itse taipuvainen ylisuunnitteluun ja varaudun aina ”mitä jos?” -tilanteisiin. Siksi en oikein osannut suhtautua vähän lonkalta vedettyihin haastatteluihin (tai ainakin niiltä tuntuviin). Opinpahan tästäkin taas jotain. Jotta ei tule myöntäneeksi jotain sellaista mitä ei oikeasti ole tai jättäneeksi jotain tärkeää omista ominaisuuksista sanomatta, pitää olla ihan pläkkiselvää, mitä haluaa haastattelussa painottaa. Ei siis enää riitäkään, että on miettinyt yleisimpiin ydinkysymyksiin vastauksia, ettei jäädy miettimään omia hyviä ominaisuuksia tai kehityskohteita. Itsekehu ei todellakaan tule multa luonnostaan, yksi kehittämiskohteiksini voisinkin sanoa oman arvoni tuntemattomuus.

No haastatteluista jään (taas) odottamaan uutisia. Haastatteluiden välipäivänä, tiistaina, kävin kaverin kanssa lounaalla ja piipahdettiin pikaisesti myös Jumbon Cittarissa, josta bongasin itselleni punaiset korkkarit hintaan 10 euroa. En voinut jättää niitä hyllyyn. Jalkani on leventynyt ja kasvanut lasten saannin myötä ja siinä missä ennen lapsia jalkani mahtui jopa 38 koon kenkiin, ei kahden lapsen jälkeen mahtunut edes 39:n kengät. Hupaisaa tässä tietenkin on se, että koon 40 kengät usein kuitenkin ovat olleet ihan vähän liian isot. Nuo punaiset korkkarit jotka tiistaina ostin, ovat kokoa 39 ja niihin piti ostaa kantastopparit, jotta ne pysyisivät lonksumatta jalassa. Ai että tuntui hyvälle! Olishan se kiva, että laihtuminen tapahtuisi vyötärönympäryksestä, reisistä tai takapuolesta, mutta kyllä mä otan tänkin! Muiden ympärysten vuoro tulee vielä.

Eilen esikoinen ilmoitti aamulla, että selkää särkee ja oli muutenkin aika surkeana, joten hän jäi kotiin.  Selkäkivun syy jäi vielä epäselväksi, mutta luulisin sen johtuvan huonosta nukkuma-asennosta tai jostain venähdyksestä. Puoli kymmenen aikaan hän olisi jo halunnut mennä päiväkotiin… Kuopus vietiin päiväkotiin – ihan iloisesti ja omasta tahdostaan hän sinne paineli. Esikoisen kanssa lähdimme ensin siskolleni ja sieltä lounaalle ravintolaan ja tehtiin muutama ostoskin. Haettiin kuopus vähän normaalia aikaisemmin ja vietiin sisko taas kotiin. Kaiken kaikkiaan oikein kiva päivä, vaikka nenä olikin tosi tukossa (paitsi silloin kun olin Duactin vaikutuksen alaisena).

Tänään pitää päättää huomiset matkavaatteet ja pakata. Olen ajatuksen tasolla jo tätä pakkaamista tehnytkin, nyt se pitäisi sitten toteuttaa. Mustalla mekolla todennäköisesti mennään, sukkahousujen väri ja kengät mietityttää eniten. Otanko uudet punaiset kengät – vaikka mulla ei ole punaista laukkua tai mitään muutakaan asustetta niitä tukemaan vai menisinkö ehkä koko mustana, kengät punaisena… Ja minkä mustan mekon tällä kertaa laittaisin…

Olipas tuo viimeinen kuva tärähtänyt… Mitkä mun pitäisi valita? Voi näitä valintoja!

Naisellisten kysymysten äärellä näin naistenpäivänä. Hyvää naistenpäivää!

Punnitus ja mielihaluja.

Unohdin eilen mainita, että päätin siirtään punnitukseni maanantailta perjantaille. Syy on oikeastaan vain se, että viikonloppuna tulee syötyä huonommin ja ei ole kovin motivoivaa, että paino on pöhötyksen vuoksi korkeampi kuin perjantaina… Olen joitakin kertoja astunut vaakaan perjantaina, ihan vain nähdäkseni mitä se viikonloppu tekeekään. Tähän asti olen ajatellut, että sama se minä päivänä punnitsee, kunhan lopputulos kuitenkin on alaspäin. Tuli kuitenkin sellainen fiilis taas, että ehkä se kuitenkin on parempi punnita perjantaina ja no… Mikä ettei.

Eilen olin kiukkuinen kuin ampiainen. Tänään olisin voinut syödä kaiken makean maailmasta, mitään muuta ei oikein tehnyt mieli. Lounaaksi söin väkisin kaksi Real-leipää kinkulla ja palan leipäjuustoa. Sitten söin jäätelöä jälkiruuaksi. Päivälliseksi maistui pasta ja lihapullakastike ja jälkiruuaksi kahvin kanssa eiliseltä apposten käynnistä jäänyttä mustikkapiirakkaa. No, kyllähän se on juuri sitä miltä kuulostaa. Mun keskittyminen tähän projektiin on herpaantunut ja en tiedä enää mikä on syy ja mikä seuraus. Olen syönyt vehnää, olen väsynyt ja mieliala tuntuu raahautuvan jossain kilometrien päässä perässä. Syönkö siksi, että olen maassa vai olenko maassa siksi, että olen syönyt pieleen? Ja kuinka paljon tästä voin taas kaataa kuukautiskierron piikkiin? Totta puhuen, millään noista ei ole mitään väliä, koska lopputulos on ihan sama. Paino on noussut puolessatoista viikossa 600 grammaa. Voi kunpa ainakin osa tästä lähtisi pois ihan itsekseen.

Sitten toisenlainen mielihalu. Internetin ihmeellisessä maailmassa törmäsin tähän ja nyt mun on pakko saada se. Se on täältä.

 

Voisiko kukaan tuttu kutsua minut kevätjuhliin tai kesäjuhliin tai johonkin, niin voisin tilata tuon hyvällä omallatunnolla.  Syvä huokaus.

Punnitusta ja painajaisia

Punnituksessa kävi kuten arvelinkin, paino oli noussut 200 grammaa. Ihmettelen, ettei ollut noussut tuon enempää, sen verran turvokkeinen olo on edelleen. Veden juonti on taas jäänyt liian vähälle – on päiviä kun en juo vettä ollenkaan ja se tietenkin lisää osaltaan turvotusta. Miten se VOI olla niin hankalaa? Onko kenelläkään mitään kikkakolmosia tähän, vai pitääkö se vain muistaa?

Stressi alkaa vaikuttaa myös uneen. Nukuin koko viime yön järjetöntä koiran unta. Miehellä oli aikainen herätys ja lähtö Tampereelle aamulla ja kai minä stressasin sitäkin. Näin koko yön ahdistavia painajaisia, joista mielessä on enää vain häilyviä kuvia, en mitenkään saa kiinni siitä mitä unissa tapahtui, jotta voisin analysoida ja järkeillä niitä. Olen aivan järkyttävän väsynyt ja voin jo ennustaa, etten tule saamaan mitään järkevää aikaiseksi tänään. Harkitsen päiväunille menoa, mutta pelkään, että se siirtää yöunia ja sitten olenkin kierteessä. Kävin ulkoilemassa sen verran aamulla, että vein lapset päiväkotiin ja koiran kävelylle. Iltapäivällä haen lapset taas päiväkodista ja muuten tämä päviä meneekin taas ihan harakoille. Kraaaaak.

Jotain hyvää, jotain pahaa ja jotain uutta.

Hyvää.

Kävin aamuhkolla puntarissa ja se näytti viikkopudotukseksi (kitusta) 300 grammaa. Yhteispudotus näin ollen on 7,5, kg. Edelleen – toivoisin että saisin aikaiseksi enemmän, mutta just nyt olen jossain swampissa tämän asian kanssa. Siksi olen onnellinen tuosta kolmensadan gramman pudotuksestakin.

Pahaa. (ällöttävää. Herkkis, skippaa)

1. Eilen illalla, juuri kun sain postattua viimeistä edellisen postin, esikoinen alkoi itkeä ja mies ponnahti nopeasti lasten huoneeseen. Arvasin heti mistä on kysymys ja pian mies huusikin minua apuun. Esikoinen, joka tietenkin nukkuu yläsängyssä, oksensi. Selvittiin melko pienillä vahingoilla, mutta hän oli onnistunut sihtaamaan seinän ja sängyn väliin niin, että sängyn takana menevä verho oli oksennuksessa, kuten myös seinä ja se oli valunut myös kuopuksen sänkyyn, hyvin pienelle alueelle, mutta olihan ne lakanat sieltä pois otettava ja patja pestävä. Kuopus meni paikalleni nukkumaan ja minä levittäydyin esikoisen kanssa olohuoneen lattialle, patjoille. Esikoinen halusi katsoa leffaa, vaikka kello oli yli yksitoista, eikä mulla ollut mitään sitä vastaan (jos vielä tulee oksu, tuleepahan hallitummin ja tulikin) ja me katseltiin Madagascar 2. Kerran hän vielä oksensi ja pari kertaa yökki tyhjää. Yhdeltä alettiin nukkua. Tai Esikoinen nukkui ja minä koirailin. Aamulla kun miehen kello soi toisessa huoneessa, olin aivan kuoleman väsynyt. Niin kuin olen ollut koko päivän.
2. Olen syönyt suklaata.
3. Olen syönyt päivälliseksi hampurilaisaterian
4. Mulla on huono olo.

Uutta.

1. Olen tehnyt paljon aleostoksia viimeaikoina. Itselleni tilasin Evansilta kengät, paidan ja parit sukkikset, kuten aiemmin taisin mainitakin. Se paita, jonka oikeasti halusin ei tullutkaan jne. Tilasin Asokselta neljä mekkoa. Me likey.
2. Mulla on maanantaina työhaastattelu. Jubii. 

Punnituspäivä.

Se oli taas maanantai. Aamulla puntaroin. Vaaka näytti 400 grammaa vähemmän kuin viikko sitten. Yhteispudotus on 7,2 kiloa. Perjantaina kävin puntarissa ja tulos oli 700 grammaa enemmän. Siksi en erityisesti hypi ilosta, vaikka suunta onkin oikea. Lisäksi olen realisti. Puhelimessa oleva Appi ilmoittaa, että naistenvaivat on due tänään. Kiertoni ei ole yleensä niin jämpti, että en vielä pidättele henkeäni, mutta joitain merkkejä on näkyvissä. Paino on viikonlopun aikana noussut 700 grammaa ja olen tänään sortunut syömään jäätelöä ja viikonlopulta ylijääneitä irtokarkkeja ja naama on taas kuin teinivuosina konsanaan. Vatsaakin kolottaa.

Olo on suoraan sanottuna paska. Fiilis on just sellainen kuin olisin syönyt salaa herkkuja. Tunnustin kyllä miehelle heti, kun hän tuli kotiin, mutta silti. Olen ollut tuhma. Toisaalta niin minä taas taidan olla hormonieni vietävänä. Vatsa on turvoksissa ja sekaisin, voi ihan yhtä hyvin johtua naistenvaivoista tai syödystä jäätelöstä. Päätäkin särkee ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. No, you get the point.

Tänään otin itselleni aamiaiseksi perinteisen jogurtin ja vettä. Yhdeltätoista alkoi nälkä olla järkyttävä. Söin raejuustoa ja tomaattitonnikalaa (ja jälkiruuaksi jäätelöä). Varttia vaille kolme huomasin, että jogurtti nökötti kiltisti vielä syömättä pöydällä. En ollut siis muistanut syödä sitä. Ihmekö tuo, että yhdeltätoista alkoi huikoa… Hyvä minä. Söin sen jogurtin sitten välipalaksi. Päivälliseksi teimme tortilloja jauhelihatäytteellä.

Tilasin jokin aika siten Evansilta muutaman aletavaran, parit sukkikset, pari kaulakorua, pari yläosaa ja kengät. Paketti tuli tänään ja J kävi sen hakemassa. Harmikseni toinen yläosista (sen jonka oikeasti olisin halunnut) ei tullutkaan ja tuo toinen paita ei ollut niin kiva kuin ajattelin. Tulee varmaankin käytettyä, kun on sellainen perus musta tunika tai paita, mutta kauppaan olisi jäänyt henkariin. Joskus tulee huteja. Laitoin myös Asokselle tilauksen viime viikon lopulla ja sieltä pitäisi tulla muutama melko kiva juttu. Yhden sellaisen mekon tilasin, joka näyttää päälläni varmaankin ihan kamalalta, mutta kun se on tosi kiva muuten… Epätoivoista.

Onneksi nämä fiilikset tähän kuukaudenaikaan ei kestä kauaa. En millään jaksaisi.

Ainiin olen unohtanut valottaa itseni tänään. Plääh.

Paluu oikeaan arkeen.

Se on taas maanantai ja arki täällä. Kävin vaa’alla, mutta vasta ”aamupalan” jälkeen vähän ennen yhtätoista. I like my slow mornings. Oikea suunta on palannut, viikon pudotusta 1,1 kg tehden kokonaispudotuksesta 6,8 kg. Olishan se ihan toista jos olisi päässyt jatkamaan eteenpäin tuosta 8 kilon pudotuksesta, mutta se nyt vain ei ole todellisuutta ja elän sen kanssa. Tottapuhuen viikonloppu meni tortilloita ja tacoja rouskutellessa ja suklaatakin tuli läiskittyä naamaan sitä tahtia, että en oikein uskonut pudotukseen. Ihan huipputulos siis!

Lapset menivät tänään taas päiväkotiin ja sain siis aloittaa omat aamu/päivärutiinini. Aloitin siis syömällä aamiaiseni noin puoli yksitoista. Näillä mentiin tänään.

Kahden munan munakokkeli, kinkkua, kurkkua ja tomaattia sekä mansikkajogurtti.

Lounaalle menimme kaverin kanssa – arvatkaa mihin? No sushille tietenkin. Edellisestä kerrasta onkin varmaankin yli 3 viikkoa!

Sushit yleensä täyttävät siinä määrin hyvin, että päivällisen jätin välistä. Iltapalana söin muroja, klementtiinin, hapankorppua ja kinkkua. Ainiin ja join lasillisen sokeroitua jaffaa.

Olen koko loman ajan ollut tosi rasittunut (nimim. kurkkukipeänä huutamisesta vai flunssasta?). Lasten kanssa ei olla päästy ulos, koska sää on ollut kamala ja se on sitten näkynyt energioissa. Nukkumaan meneminen on ollut joka ilta ihan kauhea taistelu ja olen väsymys on aivan infrnaalisissa mitoissa. En muista mainitsinko aikaisemmin jo, että kirkasvalokuulokkeitteni latauspiuha oli hukassa jouluntienoolla reilun viikon ja uskon, että valottomuudella on ollut voimakas vaikutus jaksamiseeni, syömiseeni ja äksyilyyni, puhumattakaan väsymyksestä. Nyt olen käyttänyt valoa taas muutaman päivän ja elämä alkaa taas näyttää valoisalta (:)). Ruokahalu olisi kyllä suurempi kuin mitä järki sallii, mutta luulen sen liittyvän sitten siihen toiseen mahtavaan ”vaivaan”, hormoneihin.

Nyt haluaisin mennä nukkumaan. Vielä hetki sitten lapset, jotka vannoivat tänään menevänsä kiltisti nukkumaan, kikattelivat ja hyppivät hereillä. Kymmenen sekuntia on ollut hiljaista… ehkä on toivoa.. Hyvää yötä.

Maanantai on täällä taas

Maanantai – punnituspäivä. Ihan kun maanantaissa ei olisi ihan tarpeeksi paljon haastetta jo itsessään, lisätään siihen vielä punnitus. Tämä vuoden aikakin heittää omat haasteensa peliin ja siksi blogissa on ollut kovin hiljaista. Olen tähän mennessä neulonut kuusi villasukkaa ja numero seitsemän valmistuu tämän päivän aikana. Lisäksi olen yrittänyt tuoda joulua kotiin, jouluaattoon on enää viikko aikaa (jos joku ei tiennyt). Nyt kotona alkaa olla koristelut tehtynä, mutta muu siivottavaa ja laitettavaa vielä on. Tällä viikolla olen luvannut hakea isäni mukaan jouluruokaostoksille.

No punnitus. En ole ollut yhtään kartalla tässä viimeaikoina mistään. Viime viikollahan punnituksen tulos oli + 700 grammaa. Tuo nousu ei kuitenkaan todennäköisesti johtunut pelkästään ylensyömisestä, vaan myös hormoneilla oli sormensa pelissä mukana. Kuten sanoin, en ollut kartalla. Tänään vaaka armollisesti näytti 400 grammaa vähemmän, tehden kokonaispudotuksesta 5,4 kg. Jes!

Tulos on enemmän kuin mieleen, sillä kerääntynyt stressi on taas tehnyt sen, että olen syönyt vähän miten sattuu. Olen syönyt pipareita, suklaata ja herkutellut juustoisilla leivillä. Eilen anoppilassa söin ison kasan voissa (tietenkin) paistettuja lettuja mansikkahillolla. Yritän nyt kuitenkin olla stressaamatta erityisesti tuosta syömisestä, koska en usko siitä olevan mitään hyötyä. Juuri nyt stressaan aika monesta muustakin asiasta ja se stressi helpottaa vasta viikon päästä. Onneksi aika paljon asioita on kuitenkin jo valmistunut ja lahjatkin alkavat olla paketointia vaille valmiina (niitä muutamaa sukkaa lukuunottamatta).

Tuo lumi heittää ihan oman haasteensa tähän elämiseen. Mun puolesta tää ois nyt jo ihan riittävästi lunta, kiitos.

Unohdin.

Maanantai alkoi esikoisen yskään. Kuuntelin hetken ja päätin, että jäädään lasten kanssa kotiin. Päivä oli pitkä, sillä miehelläni oli menoja iltamyöhään asti. Punnitus jäi tekemättä, kun piti viihdyttää ”sairaita” lapsia.

Söin eilen sunnuntaisia ylijäämiä – herkkubroileria ja riisiä. Jostain kumman syystä en pystynyt taistelemaan makeanhimoani vastaan ollenkaan ja pistelin suuhuni kolme (!!) riviä suklaata. Yhtään en ymmärtänyt tuota mielihalua, mutta ei minulla myöskään ollut nyt minkäänlaista tarvetta olla niitä ottamatta. Iltapäivällä huomasin, että olen kuumeessa.

Päivä sujui melko väsyneissä tunnelmissa, välillä katseltiin leffaa ja välillä toimin erotuomareina lapsille, jotka kinastelivat. Päivä tuli vietettyä visusti villaan kääriytyneenä, mutta muuten aika normaaliin tahtiin. Nuorempi jaksoi kysellä jatkuvasti, että koska mennään ulos leikkimään lumella. Joka kerta kärsivällisesti (?) selitin, ettei voida mennä ulos, kun ollaan sairaana.

Tänään lapset lähtivä päiväkotiin. Minä saan levätä ja sairastaa itsekseni koko päivän. Nenä on melko tukossa, mutta kuume näyttäisi olevan läskenut lämpölukemiin. Kävin aamulla vaa’allakin ja tulos oli

Pudotus viikossa: 0,5 kg
Pudotus yhteensä: 5,7 kg

Ei mikään ihmeellinen pudotus, mutta edelleen kuitenkin alaspäin. En tiedä liekö tämä flunssa vaiko lähestyvä joulu, saa mielen vähän kaipailemaan jouluherkkuja. Glögiä olen juonut ja sehän toki on sokerillista juomaa, mutta mieleni tekisi herkutella myös pipareilla ja sinihomejuustolla. Suklaata tietenkin myös.

kuva: Atria.fi

Joulun ajan ajattelin olla liikaa ajattelematta laihtumista. Luotan siihen, että projekti on hyvällä mallilla ja suunta on pääsääntöisesti ollut alaspäin, ei vatsani enää vedä herkkuja samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Jouluaterialla keskityn enemmän kalan (ja kinkun ja maksalaatikon ja porkkanalaatikon ja ja ja..) syömiseen ja yritän jättää herkut vähemmälle. Voihan joulu. Vesi herahti kielelle, on aika laittaa aamiaista.

Viikonlopun jälkeen

Kirjoitettu 25.11.2012 yön pimeinä tunteina.

On taas sellainen olo, etten uskalla mennä lainkaan vaa’alle huomenna. Ruokavalioni ei ole ollut mitenkään ihan käsittämättömän pielessä, mutta ei se kyllä ole ollut reilassakaan. Lauantaina käytiin koko perheen voimalla leffassa ja tulihan niitä popcorneja syötyä (= suolaa). Koska oltiin lauantaina liikkellä eikä meillä ollut tietenkään mitään pöytävarausta tehtynä – mentiin syömään hampurilaista. Ei ollut edes hyvää. Karkkeja en oikeastaan syönyt, vaikka lauantain olen pyhittänyt luvallisena herkuttelupäivänä. Kotimatkalla haettiin kaupasta vielä jätskiä jälkiruuaksi.

Mieli laahaa maissa ja tänään menetin hermoni totaalisesti lapsille. En voi kyllä väittää, että se johtuisi syömisistäni, räjähdykseen oli tällä kertaa ihan muita triggereitä. Käytiin anoppilassa syömässä päivällistä ja kotimatka oli mulle liikaa.

kuva: We ♡ it

Keskustelin tänään seniorikansalaisen kanssa työttömyydestä ja rahasta. Minä en vielä ole saanut yhtään korvausta ajastani työttömyydestä, mutta kysyttäessä heitin pyöreän arvion 700-800 euroa. Tähän sain vastaukseksi, että moni eläkeläinen saa samaa summaa kuukaudessa – aattelepa. Hetken sitä ajattelin ja tulin siihen tulokseen, että joo, summahan on liian pieni, mutta harvalla eläkeläisellä on enää asuntovelkaa maksettavana saati sitten kahta alle 5-vuotiasta lasta elätettävänä. Epäreilua se on silti.

**************************************************

Kirjoitettu aamuhämärässä 26.11.2012

Aamu ei olisi taas voinut kankeammin alkaa. Miehen herätyskello soi, minä tökin miehen hereille, joka heräsi sen verran, että painoi torkkua. Nuorimmainen kömpi sänkyyn leluarsenaalin kanssa ja minua väsytti. Pistin kirkasvalokuulokkeet korviini (Valkee) ja ummistin silmäni. Kun havahduin, kello oli sata ja valot olivat sammuneet. Pomppasin kiireellä pystyyn ja lapsia pukemaan. Ihmeen kaupalla ehdimme ajoissa päiväkotiin aamiaiselle ja minä tulin kotiin pelättyyn punnitukseen.

Kävin puntarilla. Tulos:

Pudotus viikossa: 0,9 kg
Pudotus yhteensä: 5,2 kg

kuva: We ♡ it

Ei hullummin, ottaen huomioon, että tuntuu kuin olisin edelleen hurjan turvoksissa. Eilen kävi hassu juttu suihkussa. Mulla on tapana välillä siirtää kihlasormukseni (joka on ajalta n. 30 kg sitten) pikkurilliini aamuisin, kun tuntuu että sormet on kovin turvoksissa. Kävimme lasten kanssa suihkussa ja kun pesin esikoisen hiuksia tunsin kuinka sormus tipahti sormestani ja kilahti kaakelille. O-ou. Kaivelimme esikoisen kanssa kaikki viemäriä myöten ja pitkän ajan kuluttua viimein löysimme sen lattialta. Jotain kutistumista siis on kai tapahtunut. Tuota taas ei tänä aamuna huomaa lainkaan, koska kihlasormuksen poistaminen nimettömästä oli aika tuskallista. Toisaalta pikkusormeen se tuntuu löysemmältä. Olen kai siis laihtunut pikkusormestani.

Eilen yömyöhällä (siksi jäi tämän kirjoittaminen kesken) lähetin työhakemuksen yhteen mielenkiintoiseen tehtävään. Tänään sain yhdestä mielenkiintoisesta tehtävästa pakit. Voi näitä päiviä. Odotan sitä päivää, kuin kuuta nousevaa, että näistä asioista ei tarvitsisi murehtia. It’s a drag.

Söin aamupalaksi Realia maksiksella ja kinkulla sekä jogurtin. Muistin juoda lasillisen vettä. Lounaaksi teen varmaankin broilerisalaattia, saatanpa tehdä sitä niin paljon, että riittää päivälliseksikin. Nam.

kuva: We ♡ it

Neljäs punnituspäivä

Uskomattoman turvonnut olo – se kiteyttäköön viime viikon päätöksen punnituksessa. Ei ole mitään syytä juhlaan.

Maanantain punnitus

Painonnousu viikossa: 400 g
Pudotus yhteensä: 4,3 kg

 

Viikonloppu ei mennyt kaikkien laihdutustaiteen sääntöjen mukaan. Koska mies oli työmatkalla (ollut koko viikon), lähdimme lasten kanssa isovanhempien luo yökylään. Vein mukanani kaapista synttärijuhlista yli jääneitä herkkuja, kuten keksejä ja suklaisia suukkoja. Kaupassa kävin (tyhmä minä) nälkäisenä ja ostin popcornia ja Ben&Jerrys Fairly Nuts jäätelöä.

 

Kävin vielä lauantai-iltana puntarissa ja jos punnitus olisi merkitty silloin olisi tulokseksi tullut -1,2 kg. Sunnuntaina heräsin vanhempieni sohvalta suu kuivana ja hyvin vähän nukkuneena. Join sunnuntaina paljon nestettä, joka oli enimmäkseen vettä. Ruuaksi meille tarjoiltiin perunaa ja jauhelihakastiketta, jota söin ihan kohtuullisen annoksen sekä lounaaksi että päivälliseksi. Kävimme myös kevyellä kävelyllä (kerättiin käpyjä) lähimaastossa, joka on melko kallioinen. Luulen, että tämän päivän tulos johtuu enimmäkseen siitä, että söin eilen lasten päiväunien aikaan popcorneja ja tietenkin päivällisen jälkeen maistelin vielä sen Ben&Jerrys jäätelön lopun. Stupidstupidstupid.

Eipä auta muuta kuin hypätä takaisin radalle ja puskea eteenpäin hangessa. Aamupalaksi söin juuri jogurtin ja join vettä. Suu on edelleen kuiva ja tunnen kuinka nestettä on kertyneenä joka paikkaan. Nukuin viime yön taas tosi huonosti ja katkonaisesti, tänään ajattelin ottaa iisimmin, vaikka tiedän, että liikkeelle lähteminen laittaisi myös kerääntyneet nesteet liikkeelle. Ehkä palaan tuohon ajatukseen iltapäivällä, nyt olen ihan liian väsynyt.