Tuli otettua taukoa kirjoittamisesta. Tai no, jos totta puhun, kyllä minä kirjoittanut olen, mutta enimmäkseen kouluhommia. Kouluhommien ja intensiivipäivien lisäksi olen puuhaillut paljon keittiössä herkkuja leipoen ja suunnitelmia tehden, kuopuksella oli syntymäpäivät ja niitä vietettiin viime viikonloppuna. Nytkin minun pitäisi kirjoittaa koulutehtävää, mutta on jotenkin kovin hankalaa päästä oikeaan moodiin ja olenkin härsinyt vähän sieltä täältä ja tehnyt kaikkea muuta. Aamulla katsoin alkajaiseksi Dokumenttiprojekti: Hilton!:in (linkissä katkelma elokuvasta, koko leffa katsottavissa YLE Areenassa vielä 5 päivää).
Aika matalalta lähti siis päivä liikkeelle. Elokuva oli varsin herättelevä, vaikka ihan ei omaa elämää läheltä liippaakkaan. Tuli jotenkin tarve puolustaa ja auttaa ja huuta, että älkää moittiko vaan kannustakaa oikeisiin valintoihin. Auttakaa! Olen ennenkin törmännyt erinäisissä tilanteissa siihen, että sätitään toista ja sanotaan kuinka pettynyt on. En minä sillä, etteikö sitäkin saisi sanoa, mutta jos makaa jo maassa eikä löydä syytä ponnistaa ylös, onko ihan oikeasti tarpeen sanoa vielä, että olen kovin pettynyt siihen, kun susta ei tule mitään?
Oh. Tämä dokumenttiprojektista kirjoittaminen ohjasi ajatukseni ihan väärään suuntaan.
Statuspäivitys
Koulu: työtä riittää, mikä on mukavaa. Olen edelleen tosi fiiliksissä koulussa käymisestä. Opinnäytetyönaiheen puuttuminen painaa.
Koti: M. on työmatkalla, ollaan sunnuntaihin asti keskenämme, onneksi ollaan kehitelty kaikkea pikkujuttuja loppuviikolle. Perjantaina mennään kaverille kylään ja siitä joko suoraan tai sitten kodin kautta vasta lauantaina Halloweenin viettoon mun vanhemmille.
Projekti: Minä: Olen unohtanut itseni kokonaan. Olen viimeiset kaksi viikkoa ollut siivooja, leipuri, somistaja, askartelija, suunnittelija ja party planneri sekä tietenkin opiskelija. Opiskeleminen menee mielestäni oikean kategorian alle, koska se on panostamista itseeni!
Työ: Olen jatkuvasti laittanut työhakemuksia menemään. Eilen laitoin yhden, joka kuulosti tosi sopivalta mulle. Toivottavasti yrityksessä ymmärretään mun osaamisen päälle, eikä keskityttäisi tuijottamaan ikääni (olenhan ihan liian vanha) tai sitä, että olen varmaankin liian kallis. Olen edelleen siis hakenut aktiivisesti mielenkiintoisia paikkoja, mutta itseasiassa olen saanut vähän vastauksia (kiitos, mutta ei kiitos) mistään.
Yritän pikkuhiljaa taas palailla linjoille, mutta kyllä noissa kouluhommissa oma aikansa menee. Toivottavasti saisin kunnon tsempin nyt päälle, kun ainakin kirjoittaminen luonnistui tosi ripeästi (tänne).
Projekti: Minä. 