Olen yrittänyt analysoida mistä tämä blogihiljaisuus johtuu. Aiheita olisi paljon ja haluaisin kirjoittaa avoimesti, ottaa kuvia ja jakaa kaikille sen mitä koen ja näen. Päätin kuitenkin alussa, että jätän lapset pois täältä, sillä heidän fooruminsa on toisaalla, salattuna. Mutta kun he ovat niin suuri osa elämääni – edelleenkin, vaikka olenkin yrittänyt keskittyä itseeni ja juuri siksi tätä kirjoitan. Jostain syystä avoimuus ei kuitenkaan ole nyt tullut luonnostaan. Anonyymit pelottavat, enkä kaipaa yhtään tallojia elämääni. Tiedostan itseni ja rajoittuvuuteni, mutten kaipaa sitä, että kukaan siitä erikseen mainitsee ja mahdollisesti vielä ilkeässä sävyssä. Tästä samasta syystä olen pitänyt painoni omana tietonani. Edes lähimmäiseni eivät tarkkaa numeroa tiedä. Ajattelin, että näin päiväkirjamaisesti kirjoitettuna saisin muistiin ja pystyisin kirjoittamaan avoimesti numerotkin, mutta ei se vain luonnistu.
Haluaisin olla rohkea ja kirjoittaa vaatteista, meikeistä, kynsistä ja ihan vain minusta, esiintyä ihan omana itsenäni, mutta siihen täytyy löytää joku hyvä keino. Lapset ovat suuri osa elämääni, enkä varmaankaan voi kokonaan sulkea heitä täältäkään pois, mutta heidän kuvansa täältä jäävät pois.
Mitä sitten tulee tähän pudotusprojektiin, olen taas tämän viikon ollut vähäkalorisempi ja yrittänyt syödä terveellisesti. Olen kyllä myös syönyt jäätelön toisinaan. Paino on sama kuin tammikuussa, kun pudotusprojekti alkoi tökkiä… Maaliskuussa kävin jo tosi lähellä kymppiluvun vaihtamista, mutta sitten taas repsahti. Onneksi ei mitään pahoja repsahduksia ole tapahtunut, paino on pyörinyt 2 kilon huitteilla, nyt mä vaan yritän taas tsempata, silleen vähän. Hih.
Sellaista mulle tälläkertaa. Mulla on nyt edessä kodin siivoamista ja mahdollisesti pistäydyn Ikeassa hakemassa hieman tarviketta uutta ilmettä saaneelle parvekkeelle.
Projekti: Minä. 
Minä käyn samanlaista sisäistä kamppailua avoimuuden ja kirjoittamisen kanssa. Haluaisin kirjoittaa avoimesti ja kaikista mielessäni pyörivistä asioista. Toisaalta haluan pysyä anonyyminä, koska kirjoitan sellaisia ajatuksia, joita en kuitenkaan haluaisi kertoa kasvotusten kaikille tutuille/työkavereille tms. Tuntuu, että jatkuvasti pitää punnita sanojaan ja miettiä, kerronko nyt liikaa ja voiko minut yhdistää tästä toiseen blogiini, jossa kirjoitan itselleni helpommista asioista ja joka on siksi tuttujenikin tiedossa. Eli minua pelottaa enemmänkin se, että tutut yhdistävät blogini minuun kuin että anonyymit kävisivät käsiksi. Mitä tulee anonyymeihin tallojiin, niin ne on tietysti syytä jättää ihan omaan arvoonsa. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Toivottavasti löydät jonkun sopivan keinon ilmaista itseäsi vapaasti! Tsemppiä pudotusprojektiin ja toivottavasti homma alkaisi luistaa 🙂