Voisin väittää, että joku muu tässä samassa tilanteessa tarpova saattaisi olla lannistunut ja vähän jo toivonsa menettänyt. Minä se vain jaksan jatkuvasti toivoa ja uskoa, että tähän työttömyyteen tulee loppu. Olen ollut monissa haastatteluissa ja 2-5 joukossa monta kertaa. Olen aikaisemminkin tainnut mainita, että homma alkaa jos sujua. Tänään kävin haastattelussa/profiilin teossa ja sain muutaman CV:n parannusehdotuksen. Korjasin muutaman kohdan (avasin enemmän työtehtväniäni, lisäsin muutaman avainsanan, joita työnantaja saattaa etsiä ja typistin yli kymmenen vuotta sitten tulleen työkokemuksen tiedot minimiin) ja lähetin uuden CVn yhteyshenkilölleni, ehkä vielä tärppää.. Ainakin yhteyshenkilöni tykkäsi lopputuloksesta, toivottavasti se tuottaa tulostakin.
Istuin tänään pihassa pari tuntia, join aamukahvin ja söin leivät samalla kun juttelin kaverien kanssa ja katselin heidän lastensa leikkejä. Tuntui kyllä oudolta, kun omat lapset eivät olleet pihassa ja katse haki jatkuvasti omia lapsia pihasta. Jotain puuttui. Tänään onkin ensimmäinen päivä tosi pitkään aikaan, kun ei ole mitään suunnitelmia tai tekemistä. Lapset pitää tietenkin hakea päiväkodista, mutta siihen on vielä tunteja. Takaraivolla kuumottaa kevyt alkava päänsärky ja lounas on juuri syöty. Lounaaksi söin tomaatti-vuohenjuustokeittoa raejuustolla ja riisikakkua kinkulla. Josko tuo särkykin kohta helpottaisi..
Projekti: Minä. 